Wednesday, October 19, 2011

Pahkat

Joo. Siis minä olen elänyt sairaskorvauksella/kuntoutusavulla viimeiset 12 vuotta. Nyt se on loppu, kiitos Ruotsin uusien sosiaalisääntöjen vuoksi. Seuraavat kolme kuukautta minä olen "työelämään tutustumiskurssilla" työvoimatoimistossa, sitten minä voin hakea sairaseläkettä. Tämä päätös puolittaa tulomme, ja elämme jo nyt köyhyysrajalla...
Yritän keksiä keinoja saada lisää rahaa, nyt heti, niillä keinoin joita minulla on käytettävissä. En keksi mitään. Olen yrittänyt viimeiset kaksi vuotta, enkä keksi mitään. Siis mitä virkaa neroudellani on?

Minä en toimi normaaleissa työpaikoissa. Minulla on hirmuinen paniikkihäiriö, "sosiaalinen ahdistus" ja kuulemma torikauhu  (luin juuri lääkärintodistuksen sairaseläkettä varten). Minä en pahemmin toimi kodin ulkopuolella. Pelkkä ajatus siitä että menisi töihin, tavallisiin töihin, tekisi hommia... siellä, muiden ihmisten kanssa. Ihmisten, joilla ensinnäkään ei ole lähellekään samaa työmoraalia tai kykyä ja jotka kuitenkin kohtelevat minua kuin minä olisin toisen luokan kansalainen... niin se on aina ollut. Ei maailmassa palkita kykyä, lahjoja, älyä, kiltteyttä ja muita sellaisia "sisäisiä" juttuja, vaan ainoastaan ulkoisia. Joo, joo, ihmiset jotka tuntevat minut "tietävät" miten ihana ihminen minä olen, mutta kukaan ei vapaaehtoisesti halua tuntea minua. No reindeer games for me. Aspisuus on kuin kirkuvanpunainen majakka-nenä...

Ja sitten minulla on vielä fibromyalgia ja allergioita. Joten puolet töistä olisi poissa vaikka pystyisikin toimimaan ihmisten seurassa...

Siitä huolimatta minut lasketaan täysin työkykyiseksi ja normaaliksi ihmiseksi...

On tiksejä taas. Olen stressaantunut ja ahdistunut, joten käsi alkaa vipattaa ja pää nykiä. Yritä siinä nyt kirjoittaa kun pitäisi väistellä viuhuvaa kättä, tai kun se käsi hyppää näppäimistöltä kesken sanan.

No comments:

Post a Comment