Sesonkieläin

Minun aspergerini toimii niin, että minulla on "sesonkeja", kausia. Minulla on useita kiinnostuksen kohteita, muttei yhtäaikaa. Voin olla hyvin intensiivisesti kiinnostunut esimerkiksi koirankoulutuksesta, ja sitten se on vain koirankoulutusta, 24/7. Sitten sesonki loppuu, enkä ole yhtään kiinnostunut koirista.
Nyt on kielikausi meneillään. "Kaikki kielet, koko ajan", se on tämän hetken motto.

Joku suositteli nettisivustoa, jolla kiltit ihmiset korjaavat kirjalliset yrityksesi vieraalla kielellä. Loistava tapa oppia vieras kieli, tämä, että yrittää käyttää sitä kieltä, eikä vain kerätä tietoa, sanastoa tai lauseita, kuin papukaija.
Joten minä siis kirjoitin tekstinpätkän, joku tuli ja korjasi virheeni - ja sitten sanoo "en kyllä ymmärrä miksi tuo oli tarpeellista".

Mikä oli tarpeellista?

Minä alan heti kyseenalaistaa itseäni ja toimiani. Teinkö minä väärin? Mutta... eikö tämä nyt ole sivuston tarkoitus, että yrittää sanoa sen mitä haluaa sanoa vieraalla kielellä... Olen hämmentynyt.

Onlo mikään nyt todella tarpeellista, mietin. Eiköhän tuo ole juuri yksi suurista filosofisista kysymyksistä, mitä ihmiset ovat miettineet tuhansia vuosia. "Turhuuksien turhuus, kaikki on turhaa", sanoo Saarnaaja...

Oliko tarpeellista kirjoittaa mitä kirjoitin? Ei varmaankaan... eihän siitä kenenkään henki riipu. Ehkäpä olisi ollut parempi ettei ihmiset olisi saaneet tietää mitä kirjoitin. Mistä minä tiedän?

Mutta minua alkaa suututtaa. Enkai minä muuten olisi sitä kirjoittanut, kysyn. Siis mitä helvettiä, tämä palvelu on tarkoitettu sitä varten, että ihmiset saavat ystävällistä apua, eikä sitä varten että kyseenalaistettaisiin ihmisten motiiveja kirjoittaa mitä he kirjoittavat, alettaisiin keskustella ihmisten ajatuksista, arvoista, mielipiteistä - yritä nyt vielä käännyttää minut!

Onko se nyt minun asiani yrittää arvata miten ihmiset reagoivat kuullessaan, että heitä on höynäytetty ja joku on käyttänyt hyväkseen heidän kiltteyttään ja anteliaisuuttaan ja auttamishaluaan ihan vain nauraakseen heille. Ei, mutta minusta olisi hyvä tietää, etteivät ihmiset naura koska äidinkieleni olisi heistä jotenkin naurettava, tai koska minä puhun sitä jotenkin väärin, tai koska näytän tyhmältä, vaan koska joku idiootti päätti tehdä minusta narrin. Että olen varautunut ensi kerralla, että voin jotenkin kääntää tilaisuuden omaksi voitokseni, tai kertoa tälle idiootille kuinka ilkeä se ajatus on, ja ehkä se katuu...

Tietysti voisin ottaa asian siltä kannalta, että puhun liian hyvää kieltä, joten korjaaja unohti, ettei pitäisi ruveta keskustelemaan, mutten halua. En minä ole sivustolla jotta voisin keskustella asioista, vaan jotta saisin tietää mitä virheitä teen, jotta voisin korjata ne. Olen siellä jotta kielitaitoni parantuisi, en jotta minusta tulisi parempi ihminen, tai jotta muuttaisin ajattelutapaani, mielipiteitäni, asenteitani...

Ja sitten mietin, että ehkäpä se ei kysynyt oliko minun varoitukseni tarpeellinen, vaan se kysyminen? En tajua. Mitä sitä minulta kysymään?

No, ehkäpä se ei varsinaisesti kysynytkään. Ehkä se oli retoorinen kysymys, ehkäpä se vain sillä tavalla kertoi minulle että on samaa mieltä kanssani. Minulla on Aspergeri, otan kysymykset kirjaimellisesti. Retooriset konstit on hukkaanheitetty kohdallani.

Oli miten tahansa, tapahtunut on minusta hyvin epämiellyttävää, ja nyt en halua mennä takaisin sivustolle. Olisihan se pitänyt arvata, että juuri minulle joku tulee äpättämään.

Äh. En tajua ihmisiä.